Article published 14.12.2020 in MDPI journal Diversity
This article describes acoustic communication of Taita tree hyrax (Dendrohyrax), dwarf galago (Paragalago) populations living in Taita Hills and small-eared greater galago (Otolemur garnettii lasiotis) population.
This article is written by Hanna Rosti, Jouko Rikkinen, Henry Pihlström, Simon Bearder and Petri Pellikka.
Main findings:
Tree hyraxes from Taita Hills most likely belong to previously undescribed species. This is based on call named ‘strangled thwack’ that is not heard from other tree hyrax species.
Tree hyrax female from Taita Hills
Spectrogram image of strangled thwack
Sound sample of strangled thwack
2. Taita tree hyraxes sing, these songs may last more than 12 minutes. In these songs several different syllables are combined in different order. Most likely these songs are used by males to attract females.
Tree hyrax song sample from Taita Hills
3. The other dwarf galago population is Kenya coast dwarf galago population (Paragalago cocos). This population is almost extinct with only about 10 individuals.
Kenya coast dwarf galago is living on mountain of Taita Hills.
Spectrogam of dwarf galago calls from Taita Hills
Recording from population believed to be Kenya coast dwarf galago in Taita Hills
4. Small-eared greater galagos in Taita Hills belong to subspecies Otolemur garnettii lasiotis. This was confirmed by comparing acoustical analysis from different subspecies.
Young male O. g. lasiotis with very white tail from Taita Hills
Taitan pikkugalago (Paragalago sp.) on äärimmäisen uhanalainen kädellinen. Lajia esiintyy ainoastaan kahdessa metsäsaarekkeessa, noin kolmen neliökilometrin alueella.
Taitan pikkugalago, kuvassa näkyvä puunrunko on vain noin 2-3 cm halkaisijaltaan. Eläin painaa vain noin 80-140 grammaa.
Lajia ei ole virallisesti tunnistettu.
Taitan pikkugalagon havaitsivat ensimmäisen kerran Andrew Perkin, Simon Bearder, Thomas Butynski, Benny Bytebier, Bernard Agwanda vuonna 2002. Tässä linkki ensimmäiseen artikkeliin: The Taita Mountain Dwarf Galago Galagoides Sp: A New Primate for Kenya Artikkeli julkaistiin Journal of East African Natural History lehdessä.
Pikkugalagon tunnistuksella olisi kiire, sillä pikkugalago saattaa kuolla sukupuuttoon.
Lajin tunnistaminen ja uhanalaisuus-statuksen saaminen edistäisi merkittävästi luonnonsuojelutyötä.
Lajien tunnistus pikkugalagoilla perustuu erityisesti äänteiden, morfologian ja DNA:n vertailuun.
Taitan pikkugalago kuulostaan Kenian rannikkopikkugalagolta (Paragalago cocos). Mutta koska lajit ovat olleet erillään toisistaan jo miljoonia vuosia, on mahdollista että ne eroavat muilla tavoilla.
Taitan pikkugalagon esiintyminen kaukana ja eristyneenä Kenian rannikkopikkugalagon alueista antaa sille jo Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) ohjeiden mukaan alalajin statuksen.
Taitan pikkugalago elää kahdessa suuremmassa jäljellä olevassa metsäsaarekkeessa. Nämä metsät ovat vuorten huipuilla 1400-1950 metrin korkeudessa.
Lajia tavataan vain alkuperäismetsien parhaimmin säilyneissä osissa.
Taitan pikkugalagon näkee useimmiten saalistamassa hyönteisiä. Ne hyppivät ketterästi pieneltä puunrungolta toiselle.
Vuorilla on usein öisin aika kylmä, ja Taitan pikkugalagolla onkin varsin vahva turkki muihin lämpimämmillä alueilla eläviin galagoihin verrattuna.
Väitöskirjatyöni tavoitteena on saada Taitan pikkugalago tunnistettua ja suojeltua.
Suojelu tarkoittaa erityisesti sen elinalueiden, alkuperäisten metsien suojelua ja uudelleenmetsitystä.
In Taita Hills there is small primate species that was first seen in 2002 and then no observations were made until 2018. In 2023 we failed to find it from Ngangao forest.
Dwarf galagos hunt insects by jumping from small tree to another like its relatives makis in Madagascar. Photo Rosti 2019.
This tiny -only 100-180 grams weighing dwarf galago eats insects in the hearts of most pristine parts of indigenous forests.
Oryx – the International Journal of Conservation published 11.2020 conservation news about Taita mountain dwarf galago: Taita mountain dwarf galago is extant in Taita Hills of Kenya https://doi.org/10.1017/S003060531900142X
Cryptic dwarf galagos have intriguing hand morphology. Photo Rosti 2019.
Researcher from Nocturnal Primates Research Group identified calls of Taita mountain dwarf galago as Kenya Coast Dwarf Galago (Paragalago cocos). However these populations have been isolated for millions of years and live in completely different habitat. At the coast forest is low and temperatures high, in the mountains forest is high and temperatures low. All tree species are different between these forests. It seems that dwarf galagos in Taita Hills are relict population of once wider distribution of Kenya coast dwarf galagos.
Dwarf galago species are cryptic, meaning that they all look almost the same. Their vocal communication reveals the species, in the darkness of the forest, vocal communication is most important means of communication.
There is urgent need for conservation of forests and replanting of indigenous trees in Taita Hills.
Tree hyraxes of Taita Hills are new species for the science
This is first picture ever taken from Taita tree hyrax. They are highly vocal, but difficult to find. Photo Rosti 2019
Tree hyraxes of Taita Hills should be conserved as Critically Endangered species
Both species are dependent of indigenous trees as their habitat. Dwarf galagos eat insects and tree hyraxes eat leaves of indigenous trees. Both are dependent on tree cavities for daytime shelter.
How these species were found
Mysterious cryptic dwarf galagos was mentioned first in article in Journal of East African Natural History 91: 1–13 (2002) by Andrew Perkin, Thomas Butynski, Simon Bearder, Bernard Agwanda and Benny Bytebier 2002. Nothing happened after the article and nobody knew if this species existed any more.
Taita Hills research station has been the base of the research. Director of research station and professor of Helsinki University Petri Pellikka has contributed enormously to this research even before the beginning.
Professor from University of Helsinki, Jouko Rikkinen told me about this species, as he had been intrigued by it and its survival for years. Professor Rikkinen has been studying biodiversity of Taita Hills since 2009. Knowledge and insights of Jouko Rikkinen has been backbone of this research.
In August 2018 I began searching for these small primates, as no-one knew about their fate. My assistant in the forest was and still is Benson Mwakachola. He has been reliable and supportive companion in sometimes challenging conditions.
After search for several nights, we got super lucky and tiny animal with reddish eyes were looking at us in just few meters away. This dwarf galago seemed interested about us. And we were so happy to see it.
Emeritus professor Simon Bearder from Oxford Brookes University has contributed in many ways as he is expert on nocturnal mammals and primatology. Simon had been one of writers of first article about Taita mountain dwarf galago in 2002.
From the recordings Simon Bearder, who has 40 years of experience from nocturnal animal research in Africa, understood that tree hyrax in Taita Hills is different species than it had been thought to be.
News in Daily Mail: Adorable 3.5OUNCE African primate the Taita mountain dwarf galago is caught on camera for the first time in nearly 20 years as the species faces extinction
Hanna Rosti, Janne Heiskanen, Simon Bearder, Benson Lombo, Henry Pihlström, Petri Pellikka & Jouko Rikkinen
A) Taita dwarf galago from Mbololo forest, B) Taita dwarf galago from Ngangao forest, C) Kenya coast dwarf galago (Paragalago cocos) from Diani Beach, D) Kenya coast dwarf galago from Shimba Hills National Reserve.
Taxonomy of Taita dwarf galagos are still pending on DNA sample.
Reasons why Taita dwarf galago may be new primate species:
It lives in the elevations between 1550 and 1970 meters, where as Kenya coast dwarf galago has previously been found at highest from elevation 350 m.
The environment high up in the mountain is severely colder, and trees are much bigger.
Populations have been isolated for a very long time. Possibly arount 0.8-2 million years.
Why Taita dwarf galago may be same species as Kenya coast dwarf galagos:
Acoustic calls are quite similar, not completely, by quite close.
Dwarf galagos feed on insects, and insects should be, nutritiously, quite similar.
Long isolation time doesn’t always mean speciation, if species has not had the need to change to survive.
Kenya coast dwarf galago from Diani Beach. They too are under severe danger of going extinct, as the indigenous forests have been cleared.
Spectrograms of the dwarf galago contact calls, up left Mbololo, up right Ngangao, down left Diani, down right Shimba Hills.
It seems, that typically in the contact calls have two connecting syllables. At the coast it typically (but not always) leads to longer incremental tail.
Mbololo dwarf galago is shy, and to my belief only few people, including me and my two assistants (Benson and Darius) have seen it. And these are only photographs of the Mbololo dwarf ever taken.
I sincerely hope that dwarf galago will have a future in Mbololo forest.
Dwarfs in Taita Hills are heading for extinction!
There is less than 10 individuals left in Ngangao forest.
In Mbololo, my rought guess is that there is about 50 individuals left.
Considering how different factors may kill individuals, these include predators, diseases, accidents, inbreeding…
This is not enough for healthy population.
Size of both forest has to be increased.
During 2023 I have done fieldwork in many different forests of East Africa. Comparing these forests to general conditions of forests in East Africa, these are the best forests.
Ngangao and Mbololo are primary forests, and this is very, very rare! Conservation and increase of the forest size should be of highest conservation priority.
Dwarf galago from Ngangao forest, Taita Hills, Kenya
Ngangaon metsä on vain 1.2 neliökilometriä ja varsin kapea. Metsässä elää pikkugalagoja ja puutamaaneja, jotka ovat sukupuuton partaalla.
Ngangaon metsän kasvattaminen ja myös metsän ympärillä olevien ihmisten huomioiminen suojelutyössä on välttämätöntä, jotta lajit voidaan pelastaa sukupuutolta.
Suojeluprojektista kertova video
Projektin toimintaidea:
Kukin Ngangaota ympäröivä koulu istuttaa noin 500 puuta. Oppilaat hoitavat istutuksen ja he myös kastelevat puita kuivalla kaudella.
Oppilaille pidetään luonto-tiede-ympäristökasvatusta, ja järjestetään retkiä Ngangaon metsään ja myös savannien luonnonsuojelualueille, jossa he pääsevät näkemään Afrikan isoja nisäkkäitä, kuten norsuja ja kirahveja.
Taitavuorten nuorille tämä yhteistyö ja opetus on tärkeää, innostavaa ja kiehtovaa, sillä heillä ei ole ollut mitään vastaavaa aiemmin.
Tämä projekti on syntynyt pitkän mietinnän ja viiden vuoden kehittelyn tuloksena. Projektia koordinoidaan Taitavuorilla Helsingin yliopiston Taitan tutkimusaseman kautta.
Mikäli vain istutettaisiin puita, sillä ei saavutettaisi mitään, sillä puut kuolisivat ennen kuin ne ehtisivät kasvaa tarpeeksi suuriksi selviytyäkseen. Puita täytyy kastella kuivalla kaudella.
Toinen tärkeä seikka on kasvattaa ihmisten ymmärrystä luonnon vuorovaikutussuhteista. Siitä, miten tärkeitä luonnonvaraiset puut ovat ympäröivälle luonnolle, ja miten vastapalveluksena heillä on sateita, ja hedelmällistä maata mitä viljellä.
Monilla alueilla Keniassa luonnonvaraiset puut hakattu pois ja ne on korvautunut maanviljelyksellä, joka sittemmin on jouduttu lopettamaan maaperän köyhdyttyä ja kuivuuden vuoksi. Samoin laajoilla alueilla alkuperäiset puulajit on korvattu eksoottisilla puilla kuten eukalyptuksella, männyllä, sypressillä, jotka imevät maaperästä kaikki ravinteet, palavat helposti ja lisäävät kuivuutta.
Projektin tavoitteena on kasvattaa Ngangaon metsän kokoa. Sillä on suoraan merkitystä pikkugalagojen ja puutamaanien levinneisyyteen. Mutta samalla tämä kasvava metsäalue toimii tuhansien muiden lajien elinympäristönä.
Näin voit auttaa:
Ensimmäisenä vuonna tuen määrä on 600 euroa/koulu, tällä rahalla hankitaan istutettavat puut.
Seuraavina vuosina tuen määrä on 400 euroa, tällä summalla rahoitetaan 50 oppilaan retki savannin luonnonsuojelualueelle.
Kussakin koulussa järjestetään kuukausittain luontoon, tieteeseen ja ympäristöön liittyvää opetusta ja retkiä. Tätä järjestävät tutkimusaseman työntekijät, sekä Taitavuorilla tutkimusta tekevät tutkijat.
Projektin johtaminen Suomesta: Hanna Rosti, Helsingin yliopisto
Projektin johtaminen Taitalla: Benson Lombo, Taitan tutkimusasema
Projektin rahoituksen koordinointi: Miltone Kimori, Taitan tutkimusasema
Ota yhteyttä!!
Voimme rakentaa yhdessä kullekin sopivan muodon auttaa!!!
Hanna Rosti hanna.z.rosti(at)helsinki.fi
Puiden istutusta Shimbon koulussa yhteistyönä Taitan tutkimusaseman henkilökunnan ja tutkijoiden kanssa.
Taita Conservation Club on Taitavuorilla, Keniassa, Ngangaon koulusta alkanut luontokerho, joka perustettiin alkuvuodesta 2023.
Luontokerhoon kuuluu yli 100 oppilasta.
Kerhon toiminta voitiin aloittaa Lahden Gaudian lukion rahoituksella.
Ensimmäisten kuukausien aikana toimintaan on kuulunut luontoretkiä metsään, jonka eläimet ja kasvit ovat hyvin uhanalaisia.
Opiskelijat ovat myös istuttaneet 500 puuntainta.
Näiden puuntaimien kastelu ja hoito kuuluu oppilaiden töihin
Luontokerho kokoontuu joka keskiviikko
Luontokerhon vetäjinä toimivat luonnonsuojelija Benson Lombo ja opettaja David Muthuku. He ovat molemmat paikallisia.
Taitavuorilla lähes kaikki metsät on hävitetty. Se on hirvittävä menetys, sillä nämä metsät olivat maailman monimuotoisimpia.
Tällä hetkellä metsiä on jäljellä, jos kaikki lasketaan yhteen, noin kahdeksan neliökilometriä.
Metsien katoaminen on johtanut kuivuuteen, ja maanviljelystä on tullut vaikeaa. Lisäksi silloin kun sataa, sadevesi vie mukanaan loppujakin jäljellä olevasta maasta.
Ilmastonmuutos on suuri huolenaihe alueella.
Taitavuorilla on Helsingin Yliopiston tutkimusasema, joka on toiminut jo yli 10 vuoden ajan.
Olen itse tehnyt alueella tutkimusta yli neljän vuoden ajan. Tutkimus on keskittynyt yönisäkkäisiin, pikkugalagoihin ja puutamaaneihin, jotka ovat metsien häviämisen takia kuolemassa sukupuuttoon. Tutkimuksistani on kirjoittanut esimerkiksi Helsingin sanomat
Vierailimme Ngangaon koululla kertomassa tutkimuksesta ja metsien suojelun merkityksestä syyskuussa 2022. Tässä yhteydessä päätettiin perustaa Ngangaon Wildlife Club. Vierailulla olivat mukana Taita tutkimusaseman henkilökuntaa, Gaudian lukion rehtori Jyrki Rosti, biologian maisteriopiskelija Ossian Witting ja minä, Hanna Rosti.
Alueen nuoret haluavat oppia lisää luonnosta, he haluavat istuttaa lisää puita ja kääntää muutoksen parempaan suuntaan.
Myös luontokasvatukselle on suuri tarve. Nämä nuoret eivät ole koskaan päässeet käymään savannilla, he eivät ole nähneet norsuja tai leijonia, vaikka asuvat vain noin 40 km päässä alueista missä on paljon norsuja.
Lisäksi kaikki nuoret olivat syöneet puutamaaneja, vaikka luonnonvaraisten eläinten metsästys on kiellettyä Keniassa.
Haluamme siis myös opettaa nuorille (ja heidän kauttaan heidän perheilleen) että nämä jäljellä olevat luonnonvaraiset eläimet ovat erittäin arvokkaita. Eläimiä täytyy suojella ja niiden elinmahdollisuuksia parantaa.
Tällä hetkellä nuorilla ei ole juuri tulevaisuutta Taitavuorilla. Alue on syrjäistä vuoristoa, jossa ei ole työpaikkoja. Luontoturismin kasvu on tärkeä mahdollisuus tulevaisuudessa. Luontoturismi saattaa luoda monenlaisia uusia työpaikkoja ja siten luoda työpaikkoja taloudellista turvallisuutta alueelle.
Siten nuorten luontokasvatus ja alueen metsittäminen saattaa pitkällä tähtäimellä saada aikaan todellisen positiivisen muutoksen alueella, josta hyötyvät sekä luonto että ihmiset.
Metsien suojelu Taitavuorilla on suoraan yhteydessä alankoalueiden, Tsavon luonnonsuojelualueen ja muiden läheisten alueiden ihmisten ja eläinten elämään. Vesipula on alueella ankara. Vesi on aina tullut vuorilta. Nyt kun vettä sataa vähemmän, ja ihmisiä on enemmän, joet eivät enää virtaa vuorilta alas. Sillä kaikki vesi käytetään jo ylhäällä vuorilla.
Alueesta ja vesipulasta kertoo myös alueella kuvattu dokumentti Veden matka.
Kenian Taitavuoret ovat kuivan savannin keskellä kuin vesitornit. Ne luovuttavat keräämäänsä kosteuden vetenä mahdollistaen kaiken elämän ympäristössään. Sademetsä on monimutkainen ekosysteemi, jonka jokaisella osalla on merkitys. Ihmisen toimet uhkaavat muuttaa tätä järjestystä. Ne ovat aiheuttaneet niukkuutta veden saannissa. Alueella sijaitsee myös Helsingin yliopiston tutkimusasema. Dokumentin on ohjannut Toni Laine.
Vesipula johtaa siihen että kuivan kauden aikana Tsavon yli 20 000 norsua ja tuhannet muuta eläimet kärsivät janoa ja nälkää. Eläimille viedään vettä, mutta se ei voi ratkaista koko ongelmaa, sillä myös ruuasta on pulaa, eikä tuontivettä riitä kaikille.
Siten Taitavuorten metsien suojelu ja metsäpinta-alan lisäys suojelee tuhansittain lajeja ja neliökilometrejä myös vuorten ympärillä.
Etsimme lisää yhteistyökumppaneita, jotka olisivat kiinnostuneita rahoittamaan metsitystä ja luontokasvatusta Kenian Taitavuorilla.
Yhteistyökumppanit voivat olla koulujen oppilaskuntia, kuten Gaudian lukiosta. Mutta yhtä hyvin rahoittajina voivat olla myös yksityiset ihmiset.
Kauttamme yhteistyökumppanit saavat yksityiskohtaisen kuvauksen siitä, mihin rahat on käytetty.
Toimimme yhteistyössä Taitan tutkimusaseman, paikallisten luonnonsuojelijoiden ja koulujen kanssa. Rahoitus käytetään 100%.sti suojelutyöhön Taitavuorilla.
Lisätietoja ja yhteydenotot: hanna.z.rosti@helsinki.fi
Tutkin yöeläimiä Afrikan metsissä. Se vaatii paljon käytettävältä taskulampulta. Käytän vain punaista valoa, koska siten pääsen näkemään paljon erilaisia eläimiä, eivätkä eläimet pelkää minua. Minulla on siis aina punainen värilinssi kiinnitettynä FENIX HT18 taskulamppuun. Värilinssi jonkinverran vähentää taskulampun valovoimaa, mutta se on silti erittäin voimakas.
FENIX HT18 taskulampussa on neljä valotehoa, jota säädetään kätevästi rungossa olevasta koskettimesta.
Normaalisti kulkiessani käytän kahta alempaa valotehoa. Se riittää näkemään pimeässä metsässä ehkä noin 20 metrin päähän. Voimakkaasti heijastavat eläinten silmät, kuten galagoiden ja genettien silmät näkyvät paljon kauempaakin.
Tämä taskulamppu on aina minulla mukana, koska käytän sitä tarkentamaan Canonin järjestelmäkamerani, jossa käytän 400 mm objektiivia. Kameralle on haastavaa tarkentaa kohteeseen, joka on pimeässä metsässä puussa ja tässä lisävalo on tarpeen. Silloin otan kaikki tehot irti FENIX HT18 taskulampusta (edelleen punaisen värilinssin kanssa). Kun kuvaushetki on päättynyt, ja kuvat otettu salaman avulla, vähennän valotehoa. Juuri tämä joustavuus on ehdottoman hieno ominaisuus tässä taskulampussa. Sillä voi katsoa hyvin kauas, silloin kun se on tarpeen ja sen kanssa voi pysyä lähes huomaamatta silloin kun ei ole mitään erityistä nähtävää.
Pidän myös taskulampun muotoilusta, se tuntuu käteen erittäin laadukkaalta. Lisäksi se on juuri sopivan kokoinen, että saan sen asemoitua järjestelmäkameran viereen kuvatessani.
Tämäkin kuva on otettu FENIX HT18 taskulampun antaman valon avulla
FENIX valaisimet ovat tukeneet Afrikan yöeläinten tutkimusta! Lämmin kiitos FENIXille!
Alla galleria kuvia, mitä on otettu FENIX HT18 lampun avulla
Jos haluaa nähdä eläimiä yöaikaan on käytettävä punaista valoa.
Olen tutkinut Kenian vuoristojen yönisäkkäitä neljän vuoden ajan FENIXin taskulamppujen avulla. Metsässä minulla on aina mukana FENIX TK 25 RED lamppuja ja lisäksi minulla on yksi FENIX HT 18, josta lisää toisessa artikkelissa.
Hanna Rosti ja FENIX TK 25 RED
Monet eläimet eivät näe lainkaan punaista valoa, näitä ovat Kenian vuoristossa kissaeläimet, pienet antiloopit, rotat ja pöllöt. Jos malttaa odottaa liikkumatta, nämä lajit saattavat tulla aivan lähelle, jos ne eivät voi haistaa sinua!
Myös muille lajeille, jotka joko näkevät myös punaisen valon, tai näkevät muuten niin erinomaisesti että aina havaitsevat ihmisen, punainen valo on paljon vähemmän pelottavaa. Esimerkiksi galagot, jotka ovat kädellisiä, ja puutamaanit tuntuvat huomaavan aina ihmisen, mutta punaista valoa ne eivät pakene yhtä voimakkaasti.
Tässä valoa kuvaan tuo myös salama
Punaisessa valossa metsä näyttää taianomaiselta.
Valkoisen valon käyttäminen pimeässä metsässä on eläinten näkökulmasta kuin siellä räjäyttäisi pommin. En koskaan ota mukaani metsään ketään ihmistä, jolla on valkoista väriä käyttävä taskulamppu. Silloin on turhaa odottaa näkevänsä mitään, kuin korkeintaan sattumalta.
Fenixin TK 25 RED on näppärän kokoinen ja helppokäyttöinen taskulamppu.
Valkoisella valolla on neljä eri voimakkuutta, joita säädetään kätevästi lampun päästä. Punaisella valolla on kolme eri voimakkuutta.
Valo muuttuu sujuvasti valkoisen ja punaisen välillä runkoa kääntämällä.
Valovoimaa löytyy 1000lm valkoisena ja 5500 mW punaisena.
Näin voimakas punainen valo on vaikea löytää. Usein otsa- tai taskulampuissa oleva punainen valo on tarkoitettu vain esimerkiksi kartan lukemiseen.
FENIX TK 25 RED taskulampun voi ostaa FENIX VALAISIMILTA
Tree hyraxes eat leaves of trees, thus they are browsers. They are excellent climbers in trees.
In some locations, tree hyraxes live in rocky formations, and caves.
Short 1 min video of the tree hyraxes living at the coast of Kenya
Tree hyraxes are related to rock hyraxes, that live in rocky formations. Perhaps coming down to rocky formations is not that difficult to tree hyraxes.
These are first photographs and video published (as far as we know) of the Eastern tree hyraxes (Dendrohyrax validus) from Kenya.
You can read the full peer reviewed article from Ecology and Evolution
Tree hyraxes can be found from Shimba Hills National Reserve. However, it is not found throughout the forest.
Tree hyraxes are easy to locate based on their calls. However, seeing them is another matter.
Spectrogram and combination of calls that tree hyraxes at the coast of Kenya are using.
Outside Shimba Hills, only few tiny fragments of forest remain. Tree hyraxes are dependent of moist natural forests. Even though they may be able to survive in small fragments with caves and rock for some time, these isolated populations are doomed for extinction if all forest is cleared.
Tree hyraxes in the caves are social. Also in Simba Hills, I could follow the movement of the tree hyrax group by their contact calls. I suspect that these tree hyraxes, belonging to species D. validus (as fas as we know at the moment), has similar type of social structure as rock hyraxes.
Tree hyraxes (Dendrohyrax validus) from the caves in 2022
We left Taita Hills 05.30 am trying to catch the sunrise on the Tsavo East national park’s gate. There were just me, Jyrki and my excellent guide Ken and a thirsty dik-dik. 12 hours of amazing wildlife of Kenya.
Elephants, Tsavo reds, tiny ones, huge ones, big herds, small families, baby learning to drink with the trunk.
Gerenuks, looked like aliens.
Birds like starlings, guineafowls, ostriches and hornbills
Lions, lazily lying in the sun.
It was incredible how many different animals we saw and how close we got to them.
Pikkugalagot Mbolololla ja Ngangaossa saattavat olla uusi laji tieteelle.
Pikkugalagot ovat pieniä kädellisiä. Ne kuuluvat puoliapinoihin kuten Madagasgarilla elävät makit.
Sekä Ngangao, että Mbololo ovat vuorten huippuja. Näitä huippuja ympäröivissä metsissä pikkugalagot ovat olleet eristyksissä toisistaan ja muista populaatioista 0,9-2 miljoonaa vuotta.
Mbololo vuoren pikkugalago pilvisessä trooppisessa metsässään
Siinä on hyvin aikaa kehittyä omaksi lajikseen.
Pikkugalagot ovat kryptisia, eli eri lajit näyttävät hyvin samanlaisilta. Ulkonäön perusteella niitä on vaikea erottaa toisistaan.
Pikkugalagoissa on kokoeroja. Mbolololla elävä pikkugalago on selvästi isompi kuin Ngangaossa elävä. Ja Ngangaossa elävä pikkugalago on isompi kuin rannikolla elävä Kenian rannikkopikkugalago (Paragalago cocos).
Rannikon pikkugalago, kuvattu Diani Beachillä olevassa metsässä
Mbololon, Ngangaon ja rannikon pikkugalagoiden äänteet eroavat toisistaan jonkin verran.
Pikkugalagot ovat hyönteissyöjiä. Ne elävät perheryhminä.
Ne etsivät hyönteisiä öisin yksin ja perheryhmän jäsenet kutsuvat välillä toisiaan, johon muut vastaavat. Näin pikkugalagot tietävät missä muut ovat menossa.
Aamuisin kokoonnutaan yhteen. Ryhmän johtaja kutsuu kaikkia, joskus eläimet laulavat yhdessä. Sen jälkeen ne menevät puun sisällä olevaan onkaloon yöksi.
Ngangaossa pikkugalagoita on jäljellä vain noin 10 yksilöä. Tiedämme tämän sillä olemme jäljittäneet niitä jo neljän vuoden ajan. Ngangao on kooltaan vain 1,2 km2.
Mbololon metsässä pikkugalagoita on enemmän, ehkä noin 100 yksilöä. Tarkka arviointi on mahdotonta, sillä Mbololon rinteet ovat niin jyrkät ettei niitä voi järjestelmällisesti tutkia.
Google Earth kartta, jossa näkyy Ngangao, Mbololo ja rannikon Shimba Hills suojelualue. Nganagao ja Mbololo kuuluvat Taitavuoriin, niitä ympäröi suuri Tsavon luonnonsuojelualue.Miltei kaikki metsät on Taitavuorilta hakattu maanviljelyksen ja puuplantaasien tieltä. Jäljellä olevat metsät ovat vuorten huippujen ympärillä ja niin jyrkkiä, ettei niitä ole voitu ottaa viljelyskäyttöön.
Pikkugalagot eivät voi siirtyä metsästä toiseen, sillä ne eivät voi ylittää viljelyksiä.
Pikkugalagot voivat laskeutua maahan, mutta yleensä ne vain pikaisesti käyvät maassa ja hyppäävät pikaisesti takaisin puuhun.
Miten testi meni? Voit lähettää vastauksesi kuvana osoitteeseen hanna.z.rosti(at)helsinki.fi
Many of the grazers are partly browsers, meaning that they shift to eating leaves during dry season, these are e.g. impalas and zebras.
When there are less trees, there is less food. Especially green food during drought. You can see from this gallery of images how little trees and green there is in Lumo during drought.
However, I didn’t see any animals dying of hunger or thirst.
Taxonomy and range of tree, bush and rock hyraxes is poorly known from Africa. We hope to collect information of hyraxes based on their calls and location. This information would be very useful in the study of hyrax taxonomy and conservation.
At the moment number of hyrax species is unknown.
If you would like to help us with this citizen science project, you could do following:
Send us recording of hyrax loud calls, phone recording is just fine or WAV of any other common form. With hyraxes loud calls mean that you can hear them loud and clear from a distance. These calls are different for each species.
For example:
Dendrohyrax arboreus calling in Nanuyki, Kenya
2. Location coordinates e.g. PIN with WhatsApp is great, or like this bellow with Google Maps. When you select location on Google Maps, you can simply share it https://goo.gl/maps/B33tF8Y2oeYnkPq69
With WhatsApp it looks like this, this is excellent way to map a location
3. Time of day, when recording was made
Time is important, as it helps us identify tree hyraxes. If the identification is difficult.
Photos are excellent addition, but not necessary. You don’t need to identify hyraxes, all though if you are certain that they are tree, rock or bush hyraxes it is helpful.
Souther tree hyrax (Dendrohyrax arboreus) can be encountered from South Africa to Kenya, Uganda and Congo.
Southern tree hyraxes live in forests, they feed on leaves.
Southern tree hyrax from Nanuyki, close to Mt Kenya.
Southern tree hyraxes are related to elephants. Very little is known about their lives from the canopies, as they are nocturnal and difficult to see.
Most commonly tree hyraxes are heard. Southern tree hyrax sounds like it’s halloween.
Call and spectrogram of the southern tree hyrax from Nanuyki, Kenya
Call and spectrogram of the southern tree hyrax from Nanuyki, Kenya
Southern tree hyrax is quite adaptable to different forests, it also lives in secondary forests. Poaching is largest threat, it is also hunted by large predator birds.
As a nocturnal animal, it mostly sleeps during the days. Tree hyraxes may also come to bask in the sun during the day.
If not disturbed by humans it will also seek safety under the roofs of warehouses.
They have also many social calls. Group is formed by more tightly bonded, and most likely related, females, and males that live on the outskirts of female group. There is hierarchy in the group between males and between females.
See and listen how chorus of tree hyraxes change into chorus of birds. This is recorded in Ngangao Forest, Taita Hills, Kenya on 8.1.2022 with SM4 recorder.
How many different animal species can you hear from this recording?
This is spectrogram video filmed from screen. It shows how spectrogram goes in Raven Pro software.
From this sequence you can hear how wide range of calls are used by tree hyraxes.
This spectrogram also shows how different species have adapted to use different frequencies to avoid acoustic competition.
At first forest is full of tree hyraxes. Tree hyraxes are related to elephants and they live in trees eating leaves. Their calling activity is incredible. These animals are almost unknown to science, as they are so difficult to study.
As tree hyraxes quiet down, as sun begins to raise, morning chorus of birds begin. This happens in January in Taita Hills about 5.45 in the morning.
Animals of Taita, Kenya 