Tutkin yöeläimiä Afrikan metsissä. Se vaatii paljon käytettävältä taskulampulta. Käytän vain punaista valoa, koska siten pääsen näkemään paljon erilaisia eläimiä, eivätkä eläimet pelkää minua. Minulla on siis aina punainen värilinssi kiinnitettynä FENIX HT18 taskulamppuun. Värilinssi jonkinverran vähentää taskulampun valovoimaa, mutta se on silti erittäin voimakas.
FENIX HT18 taskulampussa on neljä valotehoa, jota säädetään kätevästi rungossa olevasta koskettimesta.
Normaalisti kulkiessani käytän kahta alempaa valotehoa. Se riittää näkemään pimeässä metsässä ehkä noin 20 metrin päähän. Voimakkaasti heijastavat eläinten silmät, kuten galagoiden ja genettien silmät näkyvät paljon kauempaakin.
Tämä taskulamppu on aina minulla mukana, koska käytän sitä tarkentamaan Canonin järjestelmäkamerani, jossa käytän 400 mm objektiivia. Kameralle on haastavaa tarkentaa kohteeseen, joka on pimeässä metsässä puussa ja tässä lisävalo on tarpeen. Silloin otan kaikki tehot irti FENIX HT18 taskulampusta (edelleen punaisen värilinssin kanssa). Kun kuvaushetki on päättynyt, ja kuvat otettu salaman avulla, vähennän valotehoa. Juuri tämä joustavuus on ehdottoman hieno ominaisuus tässä taskulampussa. Sillä voi katsoa hyvin kauas, silloin kun se on tarpeen ja sen kanssa voi pysyä lähes huomaamatta silloin kun ei ole mitään erityistä nähtävää.
Pidän myös taskulampun muotoilusta, se tuntuu käteen erittäin laadukkaalta. Lisäksi se on juuri sopivan kokoinen, että saan sen asemoitua järjestelmäkameran viereen kuvatessani.
Tämäkin kuva on otettu FENIX HT18 taskulampun antaman valon avulla
FENIX valaisimet ovat tukeneet Afrikan yöeläinten tutkimusta! Lämmin kiitos FENIXille!
Alla galleria kuvia, mitä on otettu FENIX HT18 lampun avulla
Jos haluaa nähdä eläimiä yöaikaan on käytettävä punaista valoa.
Olen tutkinut Kenian vuoristojen yönisäkkäitä neljän vuoden ajan FENIXin taskulamppujen avulla. Metsässä minulla on aina mukana FENIX TK 25 RED lamppuja ja lisäksi minulla on yksi FENIX HT 18, josta lisää toisessa artikkelissa.
Hanna Rosti ja FENIX TK 25 RED
Monet eläimet eivät näe lainkaan punaista valoa, näitä ovat Kenian vuoristossa kissaeläimet, pienet antiloopit, rotat ja pöllöt. Jos malttaa odottaa liikkumatta, nämä lajit saattavat tulla aivan lähelle, jos ne eivät voi haistaa sinua!
Myös muille lajeille, jotka joko näkevät myös punaisen valon, tai näkevät muuten niin erinomaisesti että aina havaitsevat ihmisen, punainen valo on paljon vähemmän pelottavaa. Esimerkiksi galagot, jotka ovat kädellisiä, ja puutamaanit tuntuvat huomaavan aina ihmisen, mutta punaista valoa ne eivät pakene yhtä voimakkaasti.
Tässä valoa kuvaan tuo myös salama
Punaisessa valossa metsä näyttää taianomaiselta.
Valkoisen valon käyttäminen pimeässä metsässä on eläinten näkökulmasta kuin siellä räjäyttäisi pommin. En koskaan ota mukaani metsään ketään ihmistä, jolla on valkoista väriä käyttävä taskulamppu. Silloin on turhaa odottaa näkevänsä mitään, kuin korkeintaan sattumalta.
Fenixin TK 25 RED on näppärän kokoinen ja helppokäyttöinen taskulamppu.
Valkoisella valolla on neljä eri voimakkuutta, joita säädetään kätevästi lampun päästä. Punaisella valolla on kolme eri voimakkuutta.
Valo muuttuu sujuvasti valkoisen ja punaisen välillä runkoa kääntämällä.
Valovoimaa löytyy 1000lm valkoisena ja 5500 mW punaisena.
Näin voimakas punainen valo on vaikea löytää. Usein otsa- tai taskulampuissa oleva punainen valo on tarkoitettu vain esimerkiksi kartan lukemiseen.
FENIX TK 25 RED taskulampun voi ostaa FENIX VALAISIMILTA
Mutta ongelmana on se, että pikkugalagoita ei ole saatu pyydystettyä, ja DNA näyte puuttuu.
Pikkugalago Mbololon metsästä. Vaalea väri kuvassa johtuu siitä että yöllä metsä on pilven peitossa.
Pikkugalagot ovat erittäin nopeita, ne liikkuvat hyppimällä.
Pikkugalagot ovat hyönteissyöjiä, ja trooppisessa metsässä niillä on paljon ruokaa tarjolla. Olemme huomanneet että arat pikkugalagot välttävät loukkuun joutumista tehokkaammin kuin mikään muu eläin vuoristometsässä.
Mitä eroja Taitan pikkugalagopopulaatioilla on verrattuna Kenian rannikolla tavattavaan rannikkopikkugalagoon?
Ääntely. Nganagaon ja Mbololon pikkugalagojen ääntely eroaa selvästi rannikon galagoista. Eroa on myös Ngangaon ja Mbololon välillä. Se ei ole mikään ihme, sillä Ngangao ja Mbololo ovat olleet toisistaan eristyksissä 900 000 vuotta.
Koko. Mbolololla elävä pikkugalago on selvästi suurempi kuin Ngangaon pikkugalago. Ngangaon pikkugalago on taas selvästi suurempi kuin rannikon pikkugalago. Vuorilla elävät lajit ovat siis suurempia kuin alangolla.
Elinympäristö. Ngangaon ja Mbololon pikkugalagot elävät metsän sisäosissa ja välttelevät ihmistä. Vaikka alue on tiheästi asuttu, ihmiset saivat tietää pikkugalagojen olemassa olosta vasta meidän tutkimuksiemme myötä. Rannikkopikkugalagoa tavataan myös ihmisten puutarhoista ja kookospalmuista, siitä on peräisin myös rannikon pikkugalagon latinalainen nimi Paragalago cocos. Ngangaossa pikkugalagot elävät 1700-1950 metrin korkeudella merenpinnasta ja Mbolololla 1500-1600 m.
On todennäköistä että vuorilla elävät populaatiot ovat relikti – jäännöspopulaatioita joskus laajemmalle levinneestä pikkugalagopopulaatiosta. Mutta ovatko ne kehittyneet omaksi lajikseen?
Miksi lajistatuksella on merkitystä?
Kun lajia ei tunneta, sen suojeluun on vaikea saada hankittua rahoitusta. Mikäli Taitan pikkugalagot tunnistettaisiin, ne saisivat paljon huomiota tiedotusvälineissä. Tämä huomio voisi toivottavasti johtaa lajien tehokkaampaan suojeluun. Lisäksi erittäin köyhällä alueella, jokainen matkailija vaikuttaa paikallisten haluun suojella luontoa positiivisesti.
Kuinka kauan populaatiot ovat olleet eristyneinä toisistaan?
Ngangao ja Mbololo ovat olleet eristyneinä toisistaan noin 900 000 vuotta. Ja yhteys rannikolla eläviin pikkugalagoihin on katkennut noin kaksi miljoonaa vuotta sitten. Siinä on ollut hyvin aikaa sopeutua elinympäristöön ja kehittyä omaksi lajikseen.
Voivatko Taitan pikkugalagot kuolla sukupuuttoon?
Kyllä. Ngangaossa on jäljellä noin 10 pikkugalagoa. Mbolololla pikkugalagoja on ehkä noin 100. Mbololon jyrkät rinteet estävät tarkemman populaatiokoon arvioinnin. Näin pienet populaatiot ovat alttiita sukusiitokselle, sairauksille ja sattumille.
Miten lajit voitaisiin pelastaaa sukupuutolta?
Tarvittaisiin uutta rahoitusta ja panostusta DNA näytteiden hankintaan.
Ngangaon ja Mbololon metsien suojelu ja niiden pinta-alan kasvattaminen on kriittisen tärkeää pikkugalagoiden tulevaisuuden varmistamiseksi.
Taitavuorten pikkugalagoNgangaonmetsästä
Pikkugalagoiden lajistatuksen voi selvittää vain tutkimalla niiden DNA:ta. Pikkugalagot näyttävät hyvin samanlaisilta. Voit testata tunnistatko itse eri pikkugalagot tästä
Kenian rannikkopikkugalago (Paragalago cocos), Diani Beach, Mombasa, Kenya
Keniassa metsissä liikkuminen öisin on tabu. Harvoilla riittää rohkeutta liikkua metsissä öisin. Benson on paikallinen luonnonsuojelija ja hänelle tämä projekti on ollut hyvin tärkeä.
Bensonin kädessä on Fenix TK25RED taskulamppu. Näitä lamppuja olemme käyttäneet alusta saakka. Eläimet eivät näe punaista valoa, ja tämä taskulamppu mahdollistaa sen, että voimme seurata eläinten käytöstä aivan kuin emme olisi siellä. Se on todella harvinaista maailmassa, missä eläimet yleensä todella pelkäävät ihmistä. Punaisessa valossa metsä näyttää satumaiselta.
Helsingin Sanomien toimittajan Petja Pellin ja kuvaaja Mika Rannan tarina tavoittaa juuri sen jännityksen, ihmetyksen, ilon näiden eläinten näkemisestä ja ihmeellisyydestä. Ja myös sen surullisuuden siitä, että niillä on jäljellä enää noin kolme neliökilometriä metsiä.
Aivan metsän vierestä alkavat pienviljelykset. Näiden viljelyksien sato on tärkeä elinkeino paikallisille ihmisille. Siten alueen uudelleenmetsitys tulee tapahtua yhdessä heidän kanssaan.
On selvää, että näiden vuoristometsien hakkuut ovat aikaansaaneet laajan kuivuuden joka jatkuu ympäröiville savanneille. Vieressä on valtava Tsavon luonnonsuojelualue, joka on riippuvainen Taitavuorilta tulevasta vedestä. Paitsi että vettä ei enää juuri tule, koska sateita saadaan vähemmän ja laaja väestö käyttää veden ennenkuin se saavuttaa savannin. Samaan aikaan norsupopulaatiot kasvavat, janoiset norsut kaatavat puita ja aiheuttavat monien muiden lajien – jotka ovat puista riippuvaisia, kuten monien antilooppien ja seeprojen selviämistä kuivan kauden yli.
Taitalla alkuperäismetsiä hävitettiin monista syistä. Yksi tekijä olivat lähetyssaarnaajat, jotka uskoivat, että tällä alueella voitaisiin harjoittaa metsätaloutta kuten heidän lähtömaissaan. Alkuperäismetsiä hävitettiin puuviljelmien tieltä. Nyt eukalyptus on monin paikoin aiheuttanut vakavan ekologisen katastrofin, ja aiheuttanut satojen ellei tuhansien lajien sukupuuton tai sen vaaran. Eukalyptusmetsät kuivattavat ja köyhdyttävät maaperää. Ne ovat täysin tyhjiä muista lajeista. Lisäksi eukalyptusmetsät palavat usein, mihin alueen muut lajit eivät ole tottuneet lainkaan.
Animals of Taita, Kenya 